Muutaki kuin uskontoa vaihteeksi osa 01 : Dahlia mainostellen

Kun pitkään aikaan ei ole tullut jutun juttua, niin päätinpähän kirjoittaa jotakin tässä välissä. Ja koska minulla ei ole tällä hetkellä mitään uskonnollista aihetta valmiiksi, niin ehkäpä mainostelen tässä erään lempikirjailijani, Roald Dahlin, kirjaa nimeltä Poika. En ole vielä päässyt kirjan loppuun, mutta meno on huikeaa, Roald Dahl kirjoittaa nimittäin kirjassaan tapahtumista, jotka ovat jääneet hänelle mieleensä. Ne on monissa kohtaa hänen kirjoittamiaan satuja ihmeellisempi. Enpä kerrokaan enempää itse, vaan pistän pienen pätkän, joka varmasti saa aikaan hyvät naurut (ja tämä ei todellakaan ole ainoa kohta, Dahl osaa olla tosi huumorintajuinen):

>>Toinen ja ainoa toinen muistoni Llandaffin katedraalikoulusta on äärimmäisen omituinen. Se tapahtui vähän yli vuotta myöhemmin täytettyäni juuri yhdeksän. Tuolloin minulla oli jo joitakin ystäviä, ja kävellessäni kouluun aamuisin lähdin liikkeelle yksin, mutta keräsin matkan varrelta mukaani neljä muuta samanikäistä poikaa. Koulun päätyttyä samat neljä poikaa ja minä lähdimme yhdessä kylän nurmikentän ja kylän itsensä läpi kotia kohti. Matkalla kouluun ja sieltä kotiin ohitsimme aina karkkikaupan. Ei, emmepäs, emme me koskaan sen ohi päässeet. Pysähdyimme joka kerta. Viipyilimme kaupan melko pienen ikkunan ulkopuolella tähyillen suuria lasipurkkeja, jotka olivat täynnään Häränsilmiä ja Vanhan ajan Piparminttukaramelleja ja Mansikka-Bonboneja ja Jäätikköminttuja ja Kirpeitä Pastilleja ja Päärynäpastilleja ja Sitruunapastilleja ja mitä kaikkia niitä olikaan. Jokainen meistä sai kuusipennisen taskurahaa viikossa, ja aina kun taskuissamme sattui rahaa olemaan, marssimme joukolla sisään ostamaan pennyn edestä sitä tai tätä. Omia suosikkejani olivat Mehujauhepillit ja Lakritsinauhat.

Yksi muista pojista, Thwaites nimeltään, kertoi minulle, ettei minun pitäisi koskaan syödä Lakritsinauhoja. Thwaitesin isä, joka oli lääkäri, oli sanonut, että ne tehtiin rotanverestä. Isä oli pitänyt nuorelle pojalleen luennon Lakritsinauhoista tavattuaan hänet syömästä sellaista vuoteessa. "Jokainen maan rotanpyytäjä", isä oli sanonut, "vie rottansa Lakritsinauhatehtaalle, ja tehtaan johtaja maksaa kaksipennisen jokaisesta rotasta. Moni rotanpyytäjä on tullut miljonääriksi myymällä kuolleet rottansa tehtaalle."

"Mutta miten niistä rotista tehdään lakritsia?" nuori Thwaites oli kysynyt isältään.

"He odottavat, kunnes heillä on kymmenentuhatta rottaa", isä oli vastannut, "ja sitten he kaatavat ne kaikki valtavaan kiiltävään teräskattilaan ja keittävät niitä tuntikausia. Kaksi miestä hämmentää porisevaa kattilaa pitkillä seipäillä, ja lopulta heillä on kattilallinen paksua höyryävää rottamuhennosta. Sen jälkeen pataan lasketaan murskain, joka murskaa luut, ja jäljelle jää muhuista mössöä, jota sanotaan rottamuusiksi."

"Niin, mutta miten he tekevät siitä Lakritsinauhoja, isi?" nuori Thwaites oli kysynyt, ja tämä kysymys oli Thwaitesin mukaan saanut hänen isänsä vaikenemaan ja miettimään tovin ennen kuin vastasi. Lopulta hän oli sanonut: "Ne kaksi miestä, jotka hämmensivät kattilaa pitkillä seipäillä, vetävät nyt jalkaansa kumisaappaat ja kiipeävät kattilaan ja lapioivat kuuman rottamuusin kattilasta betonilattialle. Sitten he ajavat muusin yli useita kertoja höyryjyrällä litistääkseen sen liiskaksi. Se, mikä jää jäljelle, muistuttaa aika lailla jättiläismäistä mustaa pannukakkua, ja heidän täytyy enää odottaa sen jäähtymistä ja kovettumista, jotta he voivat leikata sen suikaleiksi ja tehdä siitä Lakritsinauhoja. Älä ikinä syö niitä", isä oli sanonut. "Jos niin teet, saat rottakuumeen."

"Mikä on rottakuume, isi?" nuori Thwaites oli kysynyt.

"Kaikki rotanpyytäjien pyytämät rotat on myrkytetty rotanmyrkyllä", isä oli sanonut. "Juuri rotanmyrkky aiheuttaa rottakuumeen."

"Niin, mutta mitä tapahtuu, jos saa rottakuumeen?" nuori Thwaites oli kysynyt.

"Hampaasi muuttuvat hyvin teräviksi ja neulamaisiksi", isä oli vastannut. "Ja lyhyt hännäntynkä kasvaa selkääsi aivan takapuolesi ylle. Rottakuumeeseen ei ole parannuskeinoa. Minunhan se pitäisi tietää. Minä olen lääkäri."