sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Vastaajan vastuu

Yleensä ihmiset eivät kysele uskonasioista mitään. Ainakaan täällä Suomessa. Mutta sitten kun se kerran tapahtuu, niin vastaaminen on iso haaste. Mieleen tulvii välttämättä monia kysymyksiä, kuten mitä kysyjä oikeasti on kysynyt, mitä minä hänelle vastaisin, mitä kertoisin asiasta ja mitä jättäisin kertomatta, miten tarkasti selostan tietojeni alkuperän ja miten minä ilmaisen asian. Lyhyesti sanottuna yritän joka kerta ottaa huomioon kysyjän lähtötilanteen ja sen perusteella päättää, mitä minä voisin sanoa.

Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin tiedon pimittäminen. On ihan eri asia opettaa rukous sellaiselle, jolla on monen vuoden kokemus rukoilusta, kuin sellaiselle, joka on vasta lausunut shahadan eli uskontunnustuksen ja on vielä muslimitaipaleensa alkumetreillä. Toiselle pystyy ehkä jo kertomaan eri koulukuntien välisistä eroista, toiselle olisi ehkä parempi opettaa vain noudattamaan jonkun tietyn tyylin rukoilla ja sitäkin mahdollisimman typistettynä ilman mitään ylimääräisiä sunnia, joiden poisjättäminen ei tee rukouksesta vielä kelvotonta. Joskus voi olla myöskin niin, että vaikka joku pyytäisi rukoukseen opettamista, jonkun toisen asian opettaminen ensin tai rukouksen mukana saattaa olla tärkeämpää. Esimerkiksi jos joku tahtoo oppia rukoilemaan vain sen vuoksi, että se on niin hengellistä tai niin "muslimia", ehkä olisi syytä painottaa vaikka siihen, mitä tarkoittaa se, että ei ole muuta palvelemisen arvoista kuin Jumala ja että Muhammed on Hänen sanansaattajansa.

Kysymykseen vastaaminen on siten aina samalla vastuun ottamista. Ei oteta pelkästään vastuuta siitä, mitä tietoa välitetään, vaan myös siitä, miten tieto välitetään. Jos on mahdollista, olisi hyvä varmistaa se, millä lailla kysyjä ymmärsi vastauksen ja miten hän jatkaa toimintaansa vastauksen jälkeen mahdollisten väärinkäsitysten oikomiseksi. Itse tykkään tämän vuoksi enemmän seurata sitä, miten tilanne kehittyy (varsinkin keskustelupalstoilla, joissa voin rajoittaa impulsiivisuuttani paljon paremmin kuin reaalimaailmassa) kuin tunkea nenääni joka kysymykseen. Tiedän, etten tiedä paljon, ja tiedän, että joku muu saattaa tietää minua paremmin. Joskus kuitenkin saatan jotain kommentoida ja toivon joka kerta, että en ainakaan ole sanonut mitään väärin ja valehdellut.

-------------------------------------------------
Saatan jatkaa saman aiheen käsittelyä hiukan myöhemmin. Olin nimittäin aikeissa kirjoittaa juttua, jonka otsikko on "En tiedä", mutta se ei enää sopinut lopulta tekstin kanssa yhteen.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Minä hölmö tyttönen,
niin halvalla myyn elämäni,
riittää kun sanot minulle,
olen hauska, näytän sinulle uuden maailman,
jossa murheet voit heittää,
niin olen jo myynyt itseni.

Aika menee aika menee,
järkeni sanoo lopeta lopeta,
mutta minä vain jatkan ja jatkan
koska ajattelen elämää halpana.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Sisar

Onko mielesi koskaan tehnyt itkeä
Itkeä liikutuksesta
Kun olet kohdannut sisaren
Koska se vain on yksinkertaisesti niin kaunista?

Onko mielesi koskaan tehnyt vaikertaa
Vaikertaa oikein kovasti
Kun hän on siinä läsnä
Koska hän vain yksinkertaisesti välittää sinusta?

Onko mielesi koskaan tehnyt kiittää
Kiittää sydämesi pohjalta
Mutta kurkkuasi alkaa silloin kivistää
Koska pelkkä kiitos ei vain yksinkertaisesti riitä?

Ääripäästä toiseen - tällä kertaa pseudokeskustelu syyllisenä

Olen aikaisemmin kritisoinut sitä ilmiötä, kuinka henkilökohtaisesti keskustelupalstojen viestit saatetaan kokea. Olen huomannut nyt keskustelupalstoissa toisen ääripään. Nimitän tätä ääripäätä pseudokeskusteluksi.

Pseudokeskustelun luonteeseen kuuluu se, että nojaudutaan liikaa kiinni lähdemateriaaliin ottamatta siihen kantaa. Tyypillinen tilanne on sellainen, jossa joku tulee kyselemään johonkin asiaan neuvoa tai uskonnollista näkemystä. Tähän kysymykseen vastataan joko pitkällä vieraskielisellä lainauksella jostakin sivulta, jonka pätevyys on enemmän tai vähemmän arveluttava. Pitkien rivien välttämiseksi joku kekseliäs saattaapa pistää pelkän linkin sivustolle, josta pitäisi löytyä "vastaus". Kaikista otollisimmassa tilanteessa lainaus tai linkki on peräisin suomenkieliseltä luotettavalta sivustolta, mutta pääasia pseudokeskustelussa on, että aidon keskustelun ja vuoropuhelun mahdollisuudet tyrehdytetään tällaisilla lainauksien ja linkkien viidakolla, josta kyselijä joutuu poimimaan sen, mitä vastaaja on ehkä pitänyt tärkeänä. Jos joku yrittääkin käyttää hieman älynystyröitään ja kysellä, että mitäköhän tuo juttu tuossa tekstissä tarkoitti, niin aidon vastauksen sijaan hän saa pseudokeskustelutilanteessa uuden linkin ja lainauksen.

Otetaan esimerkkinä vaikka avioliitto. Joku tulee kyselemään naisen ja miehen oikeuksista ja velvollisuuksista parisuhteessa. Vastauksena joku antaa vakuuttavan fatwa-linkin joltakin islam-qa -sivustolta. Utelias kyselijä lukee annetun linkin sisällön, sen jälkeen hänen mieleensä tulee kysymys, entä sitten, jos olosuhteet ovat hiukan erilaiset. Jos fatwa-linkki kertoo perinteisistä miesten ja naisten välisistä rooliodotuksista, joissa mies käy töissä ja nainen jää kotiin, voi lisäkysymys olla esimerkiksi se, että miten toimia tilanteessa, jossa nainen tahtookin käydä töissä tai miehen on mahdotonta tai vaikea löytää työtä. Pseudokeskusteluun vannoutunut vastaaja etsii uuden fatwa-linkin islam-qa -sivustolta, ja pistää tämän linkin sitten vastaukseksi. Asioihin ei oteta kantaa, jokainen on vastuussa siitä, mitä ajattelee linkin tai lainauksen sisällöstä, jos tätä linkkiä tai lainausta ylipäänsä viitsii lukea!

Tässä tuleekin esiin pseudokeskustelun ongelmat. Se on erittäin yksipuolinen tapa vastata kysymyksiin. Siinä korostuu enemmän vastaajan tiedonhankintamenetelmien osaamisen tärkeys kuin hänen oma kypsyytensä käsitellä tietoja ja antaa sen jälkeen oma näkemys kysytylle asialle. Se on sama kuin toimisi keskustelufoorumin googlena, paitsi että linkkihaun tulokset ovat tässä tapauksessa riippuvaisia siitä, kuka pääsee vastaamaan kysymyksiin ja miten luotettavina ja hyvinä hän pitää lähettämiään linkkejä. Se kertoo vastaajan kypsymättömyydestä omaa ajatteluun ja kaiken lisäksi on pitemmän päälle töykeä tapa vastata kysymykseen.

Se on töykeä siksi, että se kielii vastaajan laiskuudesta, minkä voi tulkita vastaajan näkemyksestä siitä, ettei kysymys ole sen verran kiinnostava tai tärkeä, että sitä pitäisi jollain lailla prosessoida niin, että tuloksena on vastaajan näköinen vastaus. Asiasta ei tee kohteliaampaa sekään, että aina nämä pseudokeskustelijat eivät viitsi tarkistaa lähteittensä oikeellisuutta ja luotettavuutta tai - mikä vielä pahempaa - he eivät ole lukeneet sitä, mitä mainostavat. "Se on muutenkin hyvä sivu" tai "kaveri suositteli", voi olla perusteena. Muita perusteluita voi olla, ettei ole tarpeeksi tietoa uskonnollisista asioista, ettei tahdo vääristää tietoa ja niin edelleen. Oma mielipiteeni on, että jos jaksaa lähettää linkin vastaukseksi, on jaksettava myös lukea ja arvioida linkin sisältöä ja tämän jälkeen viitsittävä edes jossain määrin referoimaan lukemaansa, jos kerta omien ajatusten esiintuominen on vielä liian vaativaa! Referaatin jälkeen voi laittaa linkin, mutta pelkkä linkin pistäminen kysymyksen vastaukseksi on jotenkin liian jäykän tuntuista.

Kolmanneksi voidaan ajatella myös sitä, että pitemmän päälle pseudokeskustelu tekee uskonnollisesta keskustelusta liian vuorovaikutuksetonta ja se köyhdyttää yleensäkin keskustelutaitoja. Tämän seurauksesta omia uskonnollisia näkemyksiään ei osata perustella muuten, kuin että "se kiva sheykh Abdullah sieltä islam-qa -sivustolta oli sanonut sitä ja tätä" tai että "siellä yhdessä upeassa sivustossa oli artikkeli tästä aiheesta, käykää siellä (lue: kun olette nähneet artikkelin, tiedätte mielipiteeni ja näkökantani). Viittaaminen lähteisiin on tietenkin jossain määrin vielä hyvä merkki, mutta aika toivottomassa tilanteessa ollaan, kun ei osata perustella itseään muuten kuin, että "olen lukenut sen jostakin", "olen kuullut jostakin" tai "olen nähnyt jostakin".

Olen tietenkin tässä vähän turhankin kiivaasti hyökännyt pseudokeskustelu-ilmiötä kohtaan. Monesti keskustelufoorumeilla esiintyy enemmänkin näiden kahden ääripään väliin mahtuvaa hedelmällistä keskustelua, josta voi nauttia kuin kesän ensimmäisistä mansikoista. Joskus on tarpeen linkeillä pelaaminen etenkin, jos keskustelu perustuu linkissä sisältävän tekstin analysointiin ja tarkasteluun. Ja onhan linkeillä vastaaminen joka tapauksessa parempaa kuin ei vastausta lainkaan. Toivoisin kuitenkin, että jokainen harkitsisi hiukan enemmän, miten vastauksensa muotoilee ja mikä on tarkoituksenmukaisinta ja kohteliainta kysyjää kohtaan. Vastakkaisiakin näkemyksiä saa antaa! Minä vain en melkein koskaan katso keskustelufoorumeissa sitä, mitä linkkien taakse kätkeytyy.

(Ja jälleen kerran hyvänä esimerkkinä huonoista keskustelutaidoista on se, että hoksasin kommentoineeni pariin laaja-alaiseen kysymykseen sellaisilla tokaisuilla, jotka pilaavat keskustelutunnelmaa. Niinpä piti ottaa omat kommentit pois. Tosin en syyllistynyt pseudokeskusteluun ainakaan omasta mielestäni.)

Haastettu 01

Kiitos Eurabialle haasteesta, joka on kai tämän blogin ensimmäinen. Koska blogini on periaatteellisista syistä suomenkielinen, käännän alkuperäisen kyselyn englannista suomeksi. sulkeiden [] sisällä on minun omat kommenttini, jotka eivät liity alkuperäiseen kyselyyn.

------------------------------------

Tämän kyselyn haasteellisin asia on se, että kysymyksiin voi vastata vain yhdellä ainoalla sanalla. [no en varmasti vastaa vain yhdellä sanalla aina, kyselyhän olisi muuten tosi tylsä!]


1. Missä sinun kännykkäsi on? >Repussa
2. Missä on sinun muut tärkeät asiat? >Siellä sun täällä
3. Hiustesi väri? >Väri on liian suhteellinen käsite eikä minulla ole tapana kuvailla hiuksiani julkisesti. Ties vaikka joku mies lukee sitä ja on tarpeeksi pöljä ihastumaan minuun tuon takia!
4. Äitisi? >Eräs minulle rakkaimmista henkilöistä.
5. Isäsi? >Eräs niistä (harvoista) henkilöistä, joita kunnioitan todella paljon.
6. Lempiasiasi? >Islam, fysiikka ja ruoka. Ystävät ja perhekin taitavat kuulua tähän kategoriaa
7. Edellisen yön uni? >En muista, mutta nukuin vain muutaman tunnin ja olen hereillä nytkin kahvin voimalla (<- huom. voima-sanan käyttö tosin taitaa olla fysiikan mukaan epämielekästä ja harhaanjohtavaa tässä tapauksessa)
8. Unelmasi/maalisi? >Jumalan mielisuosio, fysiikan opinnoista valmistuminen, hyvä opettajuus, maailmanmatka (erityisesti Australia ja USA matkakohteina), oma perhe, onnellinen vanhuus (sitten jos pääsen sinne), musta vyö ja sen arvon mukainen kypsyys ja hyvä kunto
9. Huone, jossa olet? >Kurssikirjaston lukusalitilan mikrohuone
11. Pelkosi? >Elämän loppuminen huonoon aikaan ja seuraavaksi ehkä hiukan naurettavan kuuloista mutta siitä huolimatta totta, madot ja etanat.
12. Missä haluaisit olla kuuden vuoden kuluttua? >Töissä jossakin tutkimuslaitoksella (CERN olisi tietenkin unelma)
13. Missä olit viime yönä? >Kotona ja vielä tarkemmin uppoutuneena elämänkaaripsykologiaan
14. Mitä et ole? >Unelmaminä
15. Yksi asia toivelistaltasi? >Matkalippu kahdelle Saudeihin (ja vielä enemmän tarkennettuna Mekkaan) pyhiinvaellusreissulle.
16. Missä kasvoit? >Vähän joka paikassa, enimmäkseen Suomessa.
17. Asia, jota teit viimeksi? >Palautin yölainasta kirjat.
18. Mitä puet tällä hetkellä? >Huppari+polviin ulottuva farkkuhame+farkkuhousut+huivi+sukat+kengät. Tai niinhän se ainakin päällisin puolin näyttää. Mitä niitten alla on, sitä on kai turha luetella.
19. TV:si? >Hah, mikä se on? (toisin sanoen en omista)
20. Lemmikkisi? >Ei ole mutta papukaija sopisi kai luonteelleni (olemme molemmat huonoja sietämään muutoksia niin ympäristössä kuin elämässä)
21. Tietokoneesi? >HP:n läppäri, tosin potkin sen ulos kodistani.
22. Mielialasi? >Iloinen, innokas
23. Kaipaatko jotakuta? >Tottakai

24. Autosi? >Jos saisin valita, Jaguar!
25. Jotain, mitä et pue (tällä hetkellä)? >Silmälasit
26. Lempikauppasi? >Musiikki-Kullas (tiedän tiedän, ei ihan perinteinen lempparikauppa muslimille... mutta tykkään siitä tunnelmasta, joka kaupassa vallitsee)
27. Kesäsi? >Kylmä, sateinen ja itikoita sisältävä. Unelmakesään kuuluisi ulkomaanmatka.
28. Rakastatko jotakuta? >Kysy vain, kuinka monta! (vai meinattiinko tässä miehen ja naisen välistä rakkautta eikä sitä yleistä?)
29. Lempivärisi? >Vihreä

30. Milloin nauroit viimeksi? >Ainakin eilen, tästä päivästä en muista.
31. Milloin itkit viimeksi? >Vaikea sanoa.

Haasta lopuksi viisi muuta bloginkirjoittajaa tekemään tätä kyselyä.

> Koska en tunne kovinkaan monta bloginkirjoittajaa, haastan vain yhden ainukaisen bloginkirjoittajan ja se olet SINÄ, Muslimatar!

[Muuten, huomasiko joku, että 10. kohtaa ei ole tässä kyselyssä? Vai onko niin, että kopioimisvaiheessa olen hypännyt sen yli?]

tiistai 2. joulukuuta 2008

Satunnaisia ajatuksia 01

Ah, on niin helppoa olla niin hyvä. Ainakin ulkoapäin. Hymyile vienosti, lähetä salameja aina, kun näet jonkun muslimin (tunsit hänet tai sitten et), rukoile viisi kertaa päivässä ja lue Koraania. Jos olet tyttö, pue huivi tämän lisäksi. Jos taas olet poika, kasvata parta.

Mutta voih, kun tää islamin harjoittaminen ei ole pelkästään sitä. Kesken rukouksen herää omista ajatuksistaan ja sitä hätkähtää: "Hei, miksi mä oikein aattelen taas ruokaa? Mähän oon nyt Jumalan edessä!" Tuomionpäivään on aina yksi päivä vähemmän. Mietityttää. Mietityttää se, että olenko koskaan siihen valmis.