Hyvästi, Paskakaupunni

Tulin äsken tentistä, joka meni tosi surkeasti siihen verrattuna, että olin lukenut ja valmistautunut tuohon tenttiin kuin hullu enkä ollut oikeastaan muuta ajatellut pariin viikkoon. Tosin en voi moittiakaan, sillä aihe oli vaikea ja aloitin joka tapauksessa liian myöhään siihen valmistautumisen. En ollut vain ajatellut, että lukisin viimeisiä sivuja vielä eilenillalla ja että minulle tulisi niin stressaantunut ja väsynyt olo pari tai muutama päivä ennen tenttiä, etten voinut hyödyntää kaiken käyttämäni ajan. Lisäksi viime viikonloppu meni jotenkin ohi. Hassua, ihan kuin edellistä viikonloppua ei olisi ollut.

Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni. Voin sanoa, että yritin - jos en nyt ihan niin ainakin melkein - parhaani. On tosi uskomaton tunne valmistautua kovasti johonkin asiaan ja todella tuntea jännityksen lisääntyvän, mitä lähemmäksi H-hetkeä lähestytään. Tentti oli kolmannessa kerroksessa. Jalkani eivät tahtoneet kävellä portaita ylös. Koko kehoni oli jäykkä. Mietin sen viimeisen puolen kerroksen aikana monta kertaa, jospa vain karkaisin ja häipyisin pois. Olin meseilyt erään amerikkalaisen jatko-opiskelijan kanssa viiteen asti aamuun vain sen vuoksi, koska en saanut jännitykseltä unta. Emme jutelleet kuitenkaan fysiikasta, juttelimme elämästä ja loogisesta ajattelusta. Onneksi, sillä en olisi varmaan enää kestänyt mitään syvällisiä pohdintoja kvanttimekaniikasta. Kokeen aikana olin onnellinen, kun huomasin, että eihän tämä mahdoton ole. Huomasin toki jo ensi vilkaisulta, että osaisin korkeintaan vastata puoleen kysymyksistä (enkä niihinkään oikeastaan), mutta tiesin samalla, että ensi kerralla teen kyllä paremmin, jos Jumala suo. Uskomatonta, en ollut valmistautunut ja jännittänyt edes ylioppilaskirjoituksiani tai pääsykokeitani näin paljon.

Jos minulla oli patterit ihan lopussa ennen tenttiä, niin nyt minusta tuntuu, että jaksaisin taas opiskella vaikka kuinka paljon. Lisäksi taidan ottaa nyt omaa lomaa ja lähteä viikonlopuksi sisarieni luo. Että elämä osaakin maistua niin hyvältä rankan (epäonnistuneen) tentin jälkeen. Sanon nyt pariksi päiväksi hyvästi rakkaalle Paskakaupunnille*. :)


*niille, jotka eivät ole ennen kuulleet tätä sanaa, niin Paskakaupunni on vain yksi Oulun lempinimistä. Sen historia lienee peräisin eräästä graffitista, joka oli ainakin vielä pari vuotta sitten nähtävillä Oulun keskustassa ja jossa luki komeasti Paskakaupunni. Siitä sitten muutkin alkoivat ottaa nimeä käyttöön ja oululaiset tunnistavat kotipaikkakunnakseen sekä Oulun että Paskakaupunnin.