Vuolas ja ajatuksia nopeampi kieleni saivat minut eilen jälleen kerran noloon tilanteeseen. Harjoitusten jälkeen oli puhetta siitä, miten mennä kotiin takaisin. Sanoin, että mäpä meen kävellen ja kaverit ihmettelivät, koska kotimatkaa on kuitenkin vähän päälle neljä kilometriä. Minähän siihen selitin, että onhan nätti ilma, ja nyt toivon, että se olisi jäänyt siihen.
Mutta ei kun ei. Pitihän minun mennä revittelemään vielä, että en voi käyttää bussia, koska olen köyhä. Ihmiset katsovat minuun vakavissaan. Minua alkaa nolottaa ja selitän hätäisesti, että sehän oli vitsi. En minä oikeasti köyhä ole, mutta Oulun bussiliput ovat vain niiiiiiiiiiin törkeän kalliita (2.90 euroa/lippu), että ei niillä kehtaa kahta kertaa päivässä kulkea, ellei omista bussikorttia. Ja sitten kun on tämä opiskelijabudjetti, jolla pitäisi pysyä hengissä vielä kesänkin yli.
Tiedän tiedän, viime aikoina rahaa on mennyt paljon. Mutta se on mennyt vain hyödyllisiin asioihin ehkä Naruto-mangaa lukuunottamatta (ja sekin vie budjetistani vain 6.50 euroa kuukaudessa). Kilpailuihin ei olisi välttämättä tarvinnut osallistua, mutta kuten joku sanoi, kokemus oli kyllä sen arvoinen, että siitä maksoi vähän rahaa. Kvanttimekaniikan kirjaa ei olisi tarvinnut tilata, mutta minä haluan ehdottomasti sen, kun se on kuulemma hyvä. Pistemaalin hankkimisenkin olisi voinut jättää myöhemmäksi, mutta tahtoisin harjoitella taekwon-doa kesälläkin, kun olen poissa Suomesta. Tässä oli nyt mielestäni kaikista kiireisimmät asiat, joiden hankkimista en tahtoisi millään viivyttää. Näiden jälkeen olisi vielä kilometrin mittainen lista asioista, joita haluaisin ja tarvitsisin.
Vaikka tiukkaa tekeekin, en pidä itseäni köyhänä. Minulla on varaa syödä hyvin, asua tilavassa asunnossa (mikä on harvinaista herkkua yhden hengen opiskelijabudjetilla), käydä harrastuksissa (vaikka se sisältääkin nykyään vain taekwon-don, mutta viepä ajastani sitä suuremman lohkon), kutsua kavereita kylään, käydä välillä teatterilla (muutaman kerran vuodessa), tilata pizzaa, kun ei huvita tehdä ruokaa ja yliopiston ruokalat ovat sulkeneet ovensa jnejne. Toisin sanoen, elän hyvin.
Näiden lisäksi minulla on myös muita asioita, joita kaikilla ei ole. Minulla on hyvinvoiva perhe, joka on valmis uhraamaan vaikka henkensä puolestani (tämä pätee tietenkin myös toisinpäin), paljon kavereita ja tuttuja, monta kotia eri puolilla maailmaa ja tämän vuoksi monta eri kulttuuria, joista olen oman identiteettini löytänyt, elämä, johon olen tyytyväinen, terveys, joka vie minut pitkälle, ja oma ala, josta tykkään todella paljon.
Vaikka ehkä harkitsenkin bussilipun ostamista joka kerta kahdesti, en pidä itseäni missään nimessä köyhänä. Näin jälkikäteen harmittaa, että en ajatellut etukäteen, mitä sanoin ja että heitin niin mauttoman vitsin ilmaan. Hyvä puoli tässä on kai se, että ainoa, joka saattaa menettää kasvonsa minun möhläyksestäni, olen minä eikä kukaan muu.
Tuonpuoleiseen valmistautuminen
12 vuotta sitten
3 kommenttia:
Rauhaa
Niin, köyhyyttä on monenlaista. Al-hamdulillaah sinulla (ja minulla) on sen maallisen mammonan lisäksi paljon muunlaista rikkautta ja runsautta.
Minä olen kyllä köyhä jos katsotaan tiliä ja omaisuuksia, enkä häpeä edes myöntää sitä. Mitä vikaa siinä on että on köyhä? En ole yhtään sen huonompi ihminen vaikka kuljen pitkätkin matkat aina pyörällä. Köyhyys on monessa mielessä hyödyllistä, esimerkiksi siten, ettei ole varaa kerskakuluttaa ja tuhlata. Köyhä on ekologisempi, koska sen on ostettava vaatteet kirpparilta, käytettävä liikkumiseen joukkoliikennettä tai lihastyötä, vähennettävä turhia menoja, säästettävä sähköä ja käytettävä hyväkseen kaupan poistotuotteet, jotka menisivät roskiin, jos köyhä ei niitä ostaisi.
Ja köyhä jos kuka osaa arvostaa pieniä lisätuloja ja muistaa, että elämässä on niin paljon muutakin kuin raha! Köyhä ei voi kerätä rahaa patjan alle ja pelätä omaisuutensa puolesta. Köyhän on pakko luottaa Jumalaan.
Kannattaa olla köyhä raha-asioissa mutta rikas muuten :D
Ai niin ja sinulla on varmasti hyvä kunto kun kävelet bussissa lihoamisen sijaan! Köyhyys rocks!
Rauhaa sinullekin, Sakina :)
No eihän köyhänä olemisessa todellakaan ole mitään hävettävää. Se on vain niin, että köyhä-sanaan liitetään sellaisia mielikuvia, joita en tunne itselläni olevan. Vähän vaikea sanoa sanatarkkaan, millaisia, mutta kuitenkin jollaisia. Köyhää pitää auttaa, köyhää pitää sääliä jnejne, enkä koe lainkaan, että näin on. Saan tottakai valtion apua (opiskelijantuki ja naurettavan pieni asumislisä) ja perheeni tukee minua, mutta siis muiden ei tarvitse lainkaan ajatella, että mitäköhän sitä voisi tehdä tuonkin hyväksi :).
Ja jes, kyllä se on niin, että kunto on kääntäen verrannollinen rahaan. En uskalla kuvitellakaan, millaisessa tilassa olisin, jos olisin joka päivä kulkenut bussilla kouluun sen sijaan, että kävelen saman matkan ja hengitän samalla raitista, välistä tehtaalle tuoksahtavaa Oulun ilmaa.
Lähetä kommentti