Sain tänään poikabakteereja. Kirjaimellisesti. Kättelin miestä, jota en tuntenut. Vaikka miesten kätteleminen on asia, mitä olen tehnyt koko ikäni, niin siitä huolimatta sen tekeminen on käynyt yhä vaikeammaksi.
Ja joo, kyllä Punahilkka tietää, että miehetkin on vain ihmisiä. Ja joo, kyllä Punahilkka tietää myös sen, että kättelemiseen ei liity suomalaiseen ja länsimaalaiseen kulttuuriperintöön sen suurempia taka-ajatuksia kuin että halutaan olla kohteliaita toisia kohtaan. Täytyy olla aikamoinen perverssi, jos näkee mitään eroottista kättelemisessä.
Kuitenkin en voi mitään sille, että uskonnollinen vakaumukseni ja oma (arabi) kulttuurini pompahtaa esiin. Muslimina nimittäin pyrin välttämään kaikin keinoin fyysistä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Ei siis mitään poskipusuja, haleja, selkään taputteluita eikä myöskään mielellään kättelyitä. Syy tähän ei ole kuitenkaan se, että ajattelisin heti ensiksi jotain sellaista kuin vaikka sänkyyn hyppäämistä. Ei, mieleeni tulee vain se, että teen jotain, mistä Jumala ei tykkää. Vähän samaan tapaan kuin sianlihaa välttäessäni en ajattele, että jos söisin sikaa, tulisin saastaiseksi. Ei, ensiksi tulee mieleen se, että teen jotain, mistä Jumala ei tykkää ja minkä Jumala on kaikessa viisaudessaan kieltänyt.
Olenkin nyt alkanut miettiä, haittaisiko se sittenkään yhtään, jos kylmän rohkeasti sanoisin seuraavassa kättelytilanteessa, että anteeksi, en voi kätellä miehiä. En tahdo loukata ketään, mutta jos toisen huomioonottaminen tarkoittaa oman näkökulman polkemista maahan, voinko tehdä poikkeuksen.
Tuonpuoleiseen valmistautuminen
12 vuotta sitten