Uuden blogin mainostaminen

Aloitin uuden blogin kirjoittamisen. Aiheena ovat opettajuus ja oppiminen omasta näkökulmastani. Mikäli olette kiinnostuneet tutustumaan blogiini, osoite on tässä http://opepunahilkka.blogspot.com.

Me olemme Eid-puheen pitäjät

... tai siltä se ainakin tuntui edellisessta Eid-juhlassa. Suoraan sanottuna olin aika lailla pettynyt. Sen vielä kestän, että porukka vaihtelee salameita (siis tervehdyksiä eikä niitä makkaroita) keskenään mutta se, että desibelit alkavat lähetä samaa luokkaa kuin mitä koulun ruokalassa saa kestää, ei ole ainakaan minun mielestäni ymmärrettävää eikä sopivaa. Puhun nyt Eid-puheen aikana käydystä keskustelusta, en siis muusta ajasta juhlaa.

Tahtoisin kysyä kaikilta löpisijöiltä sellaisen kysymyksen, että mitä vaikeata on muka siinä, että sen pari tuntia vuodessa pitäisi suunsa kiinni ja kuuntelisi, kun toinen puhuu Tuomionpäivästä ja muistuttaa Jumalasta. Vaikka puhuja puhuisikin kiinaksi, jota kukaan ei ymmärtäisi, niin siitä huolimatta Eid-puhe on Eid-puhe ja käsittääkseni on sunna olla puhumatta ja häiritsemättä Eid-puheen aikana (saa korjata, jos olen väärässä). Jos on niin tärkeää vaihtaa kuulumisia, niin miksei sitä voisi tehdä vaikka joko ennen tai jälkeen puhetta tai jonakin muuna päivänä vuodesta?

Toinen kysymys olisi se, että jos muslimit itsekään eivät arvosta omia tärkeitä uskonnollisia tapahtumia, niin miten voimme vaatia, että ketkään muutkaan niitä arvostaisivat. Eid-puhe vie oikeasti vain kaksi tuntia aikaa vuodesta ja meille tärkeitä juhlia on vain kaksi kertaa vuodessa. Vaikka puhuja ei olisikaan suoraan meidän nenämme edessä, ei se häneen puheensa arvokkuutta laske. Ja jos ei puhujan puhe miellytä, niin kommentoimaan sitä sitten jälkikäteen eikä puheen aikana.

Ja viimeisenä toiveenani tämän kirjoituksen osalta on se, että mahdollisimman moni lukisi tämän viestini ja ottaisi siitä opiksi. Anteeksi, että se on nyt tiukkaan sävyyn kirjoitettu, ja kiitos, että jaksoitte kuunnella.

Mietelmiä

Miksi ihailen ensimmäisiä muslimeja, johtuu kolmesta asiasta:
He käyttivät aivojaan, heillä oli vahva usko ja niin hyvä tilannetaju, että he sen vuoksi joutuivat kärsimään. Tällä tilannetajulla tarkoitan sitä, että tilanteessa, jossa valinta Jumalan ja maallisen välillä johti kärsimykseen, he valitsivat mieluummin Jumalan ja kärsivät.

Ja nykyajan muslimeista en tahdo sanoa sanaakaan...

Opiskelijan arkea

Olen viime aikoina päivitellyt tätä blogia erittäin harvoin. Syy on yksinkertainen. Päivä tahtoo loppua kesken, olen monesti pitkään yliopistolla, ja kun palaan kotiin, en jaksa enää tehdä muuta kuin joko nukkua tai koomailla. Mielessä pyörii kymmenen asiaa, joita pitäisi saada tehtyä päivään X mennessä, ja kouluhommat ovat uuvuttaneet niin paljon, että jopa kodin laiminlyömisestä on tullut tapa.

Olen hidas oppija ja siksi minulla menee pitkään jonkin asian oppimisessa. Anteeksi, blogini lukijat, että en ole tämän vuoksi pystynyt kirjoittamaan mitään. Koitan parantaa tapani ja oppia oppimaan nopeammin, jos Jumala suo.

Ja vielä lopuksi haluaisin mainita, että lisäsin blogilistaani uuden blogin, joka tuo omalla viehättävällä tavallaan esille eri kulttuurin ja sen, miten me jokainen olemme loppujen lopuksi hyvinkin samanlaisia taustoistamme huolimatta. Kiinnostuneet voivat käydä vilkaisemassa eurabiaa.

Ramadan-raportti

***************************************

***************************************
***************************************
***************************************
***************************************

Ensi vuonna sitten paremmin, jos Jumala suo ja aamen.

Punahilkka

-------------------------------------------------------

Ramadan-raporttini sisältäisi paljon sellaista, minkä voitaisiin tulkita huonoilla asioilla kehumiseksi. Tämän vuoksi olen joutunut sensuroimaan sen. Ajattelin kuitenkin tehdä pienen du'aan eli pyyntörukouksen, jonka kirjoitan tähän blogiin.


Rakas Jumalani, Herrani ja maailman Luoja,
anna minulle anteeksi sitä, etten ole muistanut muistella Sinua tarpeeksi,
anna anteeksi siitä, että olen unohtanut Sinua liian usein,
vaikka Sinä, joka olet kaiken yläpuolella etkä tarvitse minua etkä ketään, et ole koskaan unohtanut minua.

Kiitos, Jumalani, että olet antanut minulle niin usein anteeksi,
ja anteeksi, että aina palaan syntitaakka mukanani,
vaikka olet minua niin monta kertaa jo puhdistanut.

Jumalani, sinä olet todellakin armollinen Armahtaja, armolahjojen Antaja,
antaisitko minulle anteeksi, suojelisitko minua Helvetin tulelta,
suojelisitko minua Helvetin tulelta?
Antaisitko minun nähdä vielä seuraavan Ramadanin,
ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan,
kunnes olen tullut uskovaiseksi, Sinua miellyttäväksi palvelijaksi?

Suojelisitko myös minun perhettäni Helvetin tulelta,
sallisitko meidän nähdä toisemme vielä jonain päivänä Paratiisissa?
Jumala, älä anna meidän kuolla muuten kuin sinun palvelijanasi.
Älä anna meidän kuolla muuten kuin sinun palvelijanasi.
Opeta meille Profeettamme (olkoon Jumalan siunaus ja rauha hänen kanssaan) tie, ja anna meille kaikille anteeksi.

Aamen.