lauantai 26. syyskuuta 2009

Kukkahattutäti

Lueskelin Hesarin kommentteja uutiselle siitä, että teininä juotu alkoholi saattaa aiheuttaa ongelmia aikuisuudessa, enkä pystynyt olemaan provosoitumatta eräisiin niin moderneihin ja suvaitsevaisiin ihmisiin, jotka inhoavat ihmisiä, jotka osoittavat välittämisensä sillä, että kieltävät asioita, joita yleisesti pidetään hauskana (esimerkiksi alkoholi ja tupakka).

En jaksa seurata Hesaria, mutta tässä on minun oma kirjoitukseni kuvitellun kukkahattutädin (mistä kyseinen termi on saanut edes alkunsa) näkövinkkelistä. Ja niin, itse kyllä nostan hattua näille tädeille. On ihanaa, että vielä on olemassa ihmisiä, jotka jaksavat välittää toisista sen verran, että unohtavat mitä kaikkea lokaa kansa heittää heidän päällensä.

---------

Terve, minä olen Kukkahattutäti. Tunnen suurta iloa, kun näen kadulla ja muuallakin ihmisiä tekemässä pahuutta. Tämä sen vuoksi, koska tunnen niin suurta TYYDYTYSTÄ siitä, että olen noita idiootteja paljon parempi. Itse asiassa olisi parempi, jos olisin koko maan ainoa absolutisti ja täydellisyys, koska silloin voisin saada jatkuvasti sairasta mielihyvän tunnetta siitä, kun muut tekevät pahaa ja minä kieltäydyn siitä.

Niin ja minun harrastuksiini kuuluu tietenkin ihmisten kyttäily ja vakoilu sekä toisten mollaaminen. Puutun jokaiseen sellaiseen asiaan, missä katson olevani parempi kuin muut. On ihana nähdä, miten muiden naamoista hymy hyytyy, kun avaan suuni. Tiedän, että muut pitävät minua sairaana, mutta se johtuu vain siitä, että he eivät ole uskaltaneet katsella peiliin ja kyseenalaistaa itseään. Tunnen olevani onnistunut joka kerta, kun onnistun saamaan pahantekijän psykiatrin jonotuslistalle, kun raukan omatunto on herännyt minun huomautusteni seuraamuksesta.

Haluaisin näyttää muiden silmissä, että olen huolehtiva ja aito ihminen. Mutta valitettava tosiasia on, että viime aikoina eräät älykkäät yksilöt tai itse asiassa kokonaiset ryhmät ovat huomanneet sen, että todellisuudesta halveksin muita ja mairittelen vain itseäni sillä, että pääsen nälvimään muiden huonoista tavoista. Uskon kuitenkin, että jos jatkan urhoollisesti ja uhrautuen minun missiooni pelastaa muut (toisin sanoen kohottaa oma itsetuntoni), he lakkaavat epäilemästä ja alkavat tykätä minusta ja kuunnella minusta.

Tiedän, että jonain päivänä he kiittävät minua. Silloin voin vihdoin ja viimein sanoa heille, että mitäpä minä sanoin.

Tervettä syksyä vain kaikille! Muistakaa pitää huolta hygieniastanne, ettei teihin tartu sikainfluenssa. Muiskis kullannuput <3

Terveisin Kukkahattutäti

Ei kommentteja: