Sodassa kyynisyyttä vastaan

Kuten aikaisemman postaukseni kommentissa mainitsin, minulla on viime aikoina kalvanut epäilys, että kevättä olisi ilmassa masennuksen merkeissä. En ole saanut aikaiseksi mitään, tekisi mieli vain nukkua, taekwon-doon sentään vielä menen innolla, mutta jatkuvasti sydäntä kalvaa se laskarien ja tehtävien määrä, mikä pitäisi tehdä tämän kuun loppuun mennessä. Mieli on sekaisin, prioriteettini eli asioitteni tärkeysjärjestys on hukassa. Aamulla voisi vain jäädä nukkumaan mutta se vain lisää sekavuuden tunnetta. En tiedä todellakaan, mitä haluan tehdä, vaikka listalla on monta asiaa, joita minun pitäisi tehdä.

Ehkä kulutin liikaa energiaani kvanttimekaniikan ensimmäisen välikokeen lukemiseen. Sen jälkeen nimittäin tämä voimattomuus on alkanut. Ehkä kisoihin meneminen oli liikaa, koska sen jälkeen alkoi tämä sekavuuden olo. Tietenkin mielessäni on edelleen monet ulkomaanmatkat ja opintojen päättyminen hyvin arvosanoin sekä työpaikan löytyminen, mutta enää en tiedä, mitä mieltä on haluta kaikkea tätä. Ihmettelen ihmisiä, jotka pystyvät elämään tyytyväisinä elämäänsä pelkän perheensä, työpaikkansa ja harrastustensa varassa. Minulla on nämä kaikki, paitsi että työpaikan voi korvata opiskelupaikalla, mutta silti en tiedä, minkä vuoksi minä tuntisin suurta nautintoa näistä.

Olenkin alkanut suureksi pelokseni muuttua yhä kyynisemmäksi ja kyynisemmäksi. Millään ei tunnu olevan enää väliä. En tykkää tästä tunteesta, sillä se tappaa lopulta ihmisen tai vähintäänkin viimeisen ilon siemenen hänestä. Ehkä edelleenkin toivon naapureilleni ja kaikille muille maailman ihmisille hyvää, mutta en vain ymmärrä, mitä järkeä minun on toivoa tällaista. Mikä pelottavampaa, pahat asiat eivät myöskään tunnu enää niin merkityksellisiltä. Kaiken kaikkiaan minulla on tällä hetkellä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Samalla teen kaikkeni, etten päästä itseäni muuttumaan kyyniseksi. Vaikeaa se on, mutta sitä saa rukoilla, että Jumala auttaisi minua tässä, niin kuin Hän on auttanut ennenkin.

---------
PS: Nyt, kun on päässyt valittamaan olotilaansa vähän kaikkialla, ei enää tunnukaan niin pahalta. On tämä ihmis-/naisen mieli niin ailahtelevainen.