Olin jälleen kerran pari päivää sijaisena entisen paikkakuntani yläkoululla (ei kuitenkaan ollut entinen yläkouluni vaan toinen). Kyseisen koulun ilmapiiri on todella upea. Oppilaat ja opettajat ovat avoimia ja suhteet muihin vaikuttavat olevan kunnossa. Tunnelma on ihan erilainen kuin mitä muistelen omilla yläasteajoillani olleen.
Joka tapauksessa koin erään asian ongelmallisena. Minulla alkoi mennä puhti. Opetin tällä kertaa yhteensä kaksi tuntia fysiikkaa ja loput matematiikkaa. Ihmettelin hiukan, miksi selitykseni alkavat vaikuttaa puulta ja minkä takia en osannut nauttia opettamisesta yhtä paljon kuin viime kerralla, vaikka otteeni oli selvästi aikuismaisempi.
Eilisen ja tämän päivän mietinnän tuloksena sain hätkähdyttävän vastauksen. Opettaminen tuntuu tylsältä, koska en enää itsekään ymmärrä, mitä järkeä on opettaa yläkoululaisille jotain yhtälön ratkaisua, sijoitusmenetelmiä, yhteenlaskumenetelmiä, binomin neliöitä jnejne. En tajua, miksi oppilaiden päihin pitäisi iskostaa jokin tieto, miksi heidän pitäisi oppia jokin menetelmä, miksi heidän pitäisi ylipäänsä olla koulussa. Eikö meillä todellakaan ole mitään parempaa annettavaa lapsille kuin koulun tarjoamat tiedot?
Tiedän alkavani kuulostaa ihan teiniltä. Mutta niin se vain on, että mitä enemmän opin, sitä vähemmän ymmärrän. Aikaisemmin kaikki oli niin selkeää, yhtälöt, sinifunktiot, integraalit ja muut matemaattiset käsitteet. Kaikki näytti niin kauniilta.
Nykyään taas kaikki näyttää yhä enemmän kaoottisemmalta. Ehkä olen vain ylirasittunut ja kaipaisin pientä taukoa, jotta osaisin taas nähdä sen kauniin rakenteen, jonka matematiikka muodostaa, ja ennen kaikkea ymmärtääkseni taas, minkä vuoksi on niin tärkeää, että pakotamme lapsemme istumaan pari tuntia viikossa oppimassa sitä.
Jos joku keksii ratkaisun tälle vaikealle yhtälölle, niin olisin tosi kiitollinen, jos hän kertoisi siitä minullekin. Pääni on oikeasti nyt niin täynnä, etten pysty selvittämään tätä probleemaa itse.
Tuonpuoleiseen valmistautuminen
12 vuotta sitten
2 kommenttia:
Kaikki eivät ikinä elämässään tule tarvitsemaan sinifunktioita ym. mutta ajattele, minkä palveluksen teet oppilaille, kun silti heitä opetat:
1. Matemaattinen ajattelu kehittää kykyä prosessoida asioita sarjallisesti ja myös rinnakkain. Kehittynyt prosessointikyky on hyödyksi missä vain toimessa. Amiksenkin tarvitsee hallita ja käsitellä mielessään monta asiaa yhtäaikaa ja peräkkäin.
2. Matemaattinen ja fysikaalinen ajattelu kehittää loogista ajattelua. Nuori oppii löytämään ilmöistä syyt ja seuraukset, oppii loogista toimintaa ym.
3. Matematiikka on ja fysiikka haastavaa ja omien aivojen haastaminen taas kehittää mm. keskittymiskykyä.
4. Matematiikka, ihan kuten mikä tahansa muukin oppiaine, kehittää metakognitiota ja itsetuntemusta. Oppilas oppii pikkuhiljaa tarkkailemaan omaa toimintaansa ja oppimisprosessiaan, oppii tuntemaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa jne. Ja metakognitiota tarvitsevat kaikki, etenkin ne jotka opiskelevat jatkossakin (esim. lukiossa). Itsetuntemus on myös kaikille hyödyksi.
Tällaisia etuja tuli mieleen. Et siis opeta vain matematiikkaa ja fysiikkaa vaan laajemmin taitoa ajatella!!!
Vaikka opiskelenkin melko humanistista alaa, en ole päivääkään katunut sitä että olen opiskellut lukiossa pitkän matikan ja fysiikan ja jatkanut alan parissa myös yliopistossa. Vaikka työelämässä en tule tarvitsemaan matemaattisia kaavoja (enkä edes muista niitä enää), jotain syvällisempää on jäänyt opiskelusta jäljelle: taito ajatella loogisesti, taito käsitellä vaikeita asioita mielessä jne. Oppilaasi eivät ole matikantunteja varten, vaan matikantunnit ovat heitä varten!
Kiitti Sakina listasta :)! Joskus sitä tarvitsee jonkun muun kuin matemaatikon tai fyysikon listaamaan noita asioita, sillä muuten se tuntuisi vain oman itsetunnon pönkittämiseltä ja puolustuspuheelta muille, että kyllä meidän ala on niin tärkeä.
Se vain, että oppiiko oppilaat oikeasti tuota juuri MINUN oppitunneillani, en osaa lainkaan arvioida. Ehkäpä kevätmasennus on iskemässä, kun kerta en jaksa uskoa oikein siihen. Minusta tuntuu, että tuhlaan vain oppilaitteni aikaa yrittämällä esittää opettajaa. Onneksi sijaisuus oli vain pari päivää pitkä, etten ainakaan mitään kauheuksia kerennyt saada aikaan niin lyhyellä ajalla.
Toisaalta sitä miettii, että miksi ei vain voisi elää sosiaalipummina (en puhu itsestäni, sillä tällainen ei todellakaan sovi tyyliini) tai paeta metsään elämään erakkoelämää kaukana ihmisasutuksesta, jos yhteiskunta ei olekaan se, mihin tahtoo elämäänsä käyttää. Nojaa.. hyvinvointivaltiohan siitä nujertuisi, jos kukaan ei olisi maksamassa veroja vaan aina nostamassa niitä itselleen, mutta jooh... teoriassahan yksilönvapautta korostavassa ajattelumaailmassa tällainen ei olisi niin paheksuttavaa.
Lähetä kommentti