Ääripäästä toiseen - tällä kertaa pseudokeskustelu syyllisenä

Olen aikaisemmin kritisoinut sitä ilmiötä, kuinka henkilökohtaisesti keskustelupalstojen viestit saatetaan kokea. Olen huomannut nyt keskustelupalstoissa toisen ääripään. Nimitän tätä ääripäätä pseudokeskusteluksi.

Pseudokeskustelun luonteeseen kuuluu se, että nojaudutaan liikaa kiinni lähdemateriaaliin ottamatta siihen kantaa. Tyypillinen tilanne on sellainen, jossa joku tulee kyselemään johonkin asiaan neuvoa tai uskonnollista näkemystä. Tähän kysymykseen vastataan joko pitkällä vieraskielisellä lainauksella jostakin sivulta, jonka pätevyys on enemmän tai vähemmän arveluttava. Pitkien rivien välttämiseksi joku kekseliäs saattaapa pistää pelkän linkin sivustolle, josta pitäisi löytyä "vastaus". Kaikista otollisimmassa tilanteessa lainaus tai linkki on peräisin suomenkieliseltä luotettavalta sivustolta, mutta pääasia pseudokeskustelussa on, että aidon keskustelun ja vuoropuhelun mahdollisuudet tyrehdytetään tällaisilla lainauksien ja linkkien viidakolla, josta kyselijä joutuu poimimaan sen, mitä vastaaja on ehkä pitänyt tärkeänä. Jos joku yrittääkin käyttää hieman älynystyröitään ja kysellä, että mitäköhän tuo juttu tuossa tekstissä tarkoitti, niin aidon vastauksen sijaan hän saa pseudokeskustelutilanteessa uuden linkin ja lainauksen.

Otetaan esimerkkinä vaikka avioliitto. Joku tulee kyselemään naisen ja miehen oikeuksista ja velvollisuuksista parisuhteessa. Vastauksena joku antaa vakuuttavan fatwa-linkin joltakin islam-qa -sivustolta. Utelias kyselijä lukee annetun linkin sisällön, sen jälkeen hänen mieleensä tulee kysymys, entä sitten, jos olosuhteet ovat hiukan erilaiset. Jos fatwa-linkki kertoo perinteisistä miesten ja naisten välisistä rooliodotuksista, joissa mies käy töissä ja nainen jää kotiin, voi lisäkysymys olla esimerkiksi se, että miten toimia tilanteessa, jossa nainen tahtookin käydä töissä tai miehen on mahdotonta tai vaikea löytää työtä. Pseudokeskusteluun vannoutunut vastaaja etsii uuden fatwa-linkin islam-qa -sivustolta, ja pistää tämän linkin sitten vastaukseksi. Asioihin ei oteta kantaa, jokainen on vastuussa siitä, mitä ajattelee linkin tai lainauksen sisällöstä, jos tätä linkkiä tai lainausta ylipäänsä viitsii lukea!

Tässä tuleekin esiin pseudokeskustelun ongelmat. Se on erittäin yksipuolinen tapa vastata kysymyksiin. Siinä korostuu enemmän vastaajan tiedonhankintamenetelmien osaamisen tärkeys kuin hänen oma kypsyytensä käsitellä tietoja ja antaa sen jälkeen oma näkemys kysytylle asialle. Se on sama kuin toimisi keskustelufoorumin googlena, paitsi että linkkihaun tulokset ovat tässä tapauksessa riippuvaisia siitä, kuka pääsee vastaamaan kysymyksiin ja miten luotettavina ja hyvinä hän pitää lähettämiään linkkejä. Se kertoo vastaajan kypsymättömyydestä omaa ajatteluun ja kaiken lisäksi on pitemmän päälle töykeä tapa vastata kysymykseen.

Se on töykeä siksi, että se kielii vastaajan laiskuudesta, minkä voi tulkita vastaajan näkemyksestä siitä, ettei kysymys ole sen verran kiinnostava tai tärkeä, että sitä pitäisi jollain lailla prosessoida niin, että tuloksena on vastaajan näköinen vastaus. Asiasta ei tee kohteliaampaa sekään, että aina nämä pseudokeskustelijat eivät viitsi tarkistaa lähteittensä oikeellisuutta ja luotettavuutta tai - mikä vielä pahempaa - he eivät ole lukeneet sitä, mitä mainostavat. "Se on muutenkin hyvä sivu" tai "kaveri suositteli", voi olla perusteena. Muita perusteluita voi olla, ettei ole tarpeeksi tietoa uskonnollisista asioista, ettei tahdo vääristää tietoa ja niin edelleen. Oma mielipiteeni on, että jos jaksaa lähettää linkin vastaukseksi, on jaksettava myös lukea ja arvioida linkin sisältöä ja tämän jälkeen viitsittävä edes jossain määrin referoimaan lukemaansa, jos kerta omien ajatusten esiintuominen on vielä liian vaativaa! Referaatin jälkeen voi laittaa linkin, mutta pelkkä linkin pistäminen kysymyksen vastaukseksi on jotenkin liian jäykän tuntuista.

Kolmanneksi voidaan ajatella myös sitä, että pitemmän päälle pseudokeskustelu tekee uskonnollisesta keskustelusta liian vuorovaikutuksetonta ja se köyhdyttää yleensäkin keskustelutaitoja. Tämän seurauksesta omia uskonnollisia näkemyksiään ei osata perustella muuten, kuin että "se kiva sheykh Abdullah sieltä islam-qa -sivustolta oli sanonut sitä ja tätä" tai että "siellä yhdessä upeassa sivustossa oli artikkeli tästä aiheesta, käykää siellä (lue: kun olette nähneet artikkelin, tiedätte mielipiteeni ja näkökantani). Viittaaminen lähteisiin on tietenkin jossain määrin vielä hyvä merkki, mutta aika toivottomassa tilanteessa ollaan, kun ei osata perustella itseään muuten kuin, että "olen lukenut sen jostakin", "olen kuullut jostakin" tai "olen nähnyt jostakin".

Olen tietenkin tässä vähän turhankin kiivaasti hyökännyt pseudokeskustelu-ilmiötä kohtaan. Monesti keskustelufoorumeilla esiintyy enemmänkin näiden kahden ääripään väliin mahtuvaa hedelmällistä keskustelua, josta voi nauttia kuin kesän ensimmäisistä mansikoista. Joskus on tarpeen linkeillä pelaaminen etenkin, jos keskustelu perustuu linkissä sisältävän tekstin analysointiin ja tarkasteluun. Ja onhan linkeillä vastaaminen joka tapauksessa parempaa kuin ei vastausta lainkaan. Toivoisin kuitenkin, että jokainen harkitsisi hiukan enemmän, miten vastauksensa muotoilee ja mikä on tarkoituksenmukaisinta ja kohteliainta kysyjää kohtaan. Vastakkaisiakin näkemyksiä saa antaa! Minä vain en melkein koskaan katso keskustelufoorumeissa sitä, mitä linkkien taakse kätkeytyy.

(Ja jälleen kerran hyvänä esimerkkinä huonoista keskustelutaidoista on se, että hoksasin kommentoineeni pariin laaja-alaiseen kysymykseen sellaisilla tokaisuilla, jotka pilaavat keskustelutunnelmaa. Niinpä piti ottaa omat kommentit pois. Tosin en syyllistynyt pseudokeskusteluun ainakaan omasta mielestäni.)